Näin kun elää sellaista vaihetta elämässään että jokin asia, mikä on ollut tärkeä ja vienyt aikaa, päättyy, ns. saanut yhden etapin elämässä suoritettua, huomaa mikä merkitys on haaveilla ja tavoitteilla. Nyt kun ei ole kiire eikä pakko mihinkään sitä vaan tuntuu päivät humahtavan ohitse sen enempää aikaan saamatta. Alku menee ansaitusti lomaillen, mutta sitten se iski, tunne että mitäs nyt. Ensimmäisen kerran elämässäni huomaan että minulta puuttuu tavoitteet ja haaveet, syy joka saa toimimaan. Olo on sellainen että jotain on  tehtävä, muttei oikein tiedä mitä, ja mitä mistäkin tulisi.. Ja varmaan kaikissa elämän hallinta ja muutos oppaissa yms. korostetaan aina sitä kuinka tavoitteet tulee olla kirkkaana mielessä ennen kuin asiat voivat muuttua. En perusta yleensä tuollaisista "hömppä" jutuista, mut nyt tuonkin asian taustan todella ymmärrän. Mitään ei vaan saa tehtyä kun ei ole syytä miksi tehdä. Olo on levoton ja saamaton, kun poikkoilee kuin peura ajo valoissa keskittymättä lopulta mihinkään.

Tässä siis tulee listaa omista tavoitteistani ja haaveistani, joita pyrin  toteuttamaan  blogini elämänmuutos projektissa:

- OMA YRITYS

Ja yleensäkin saada oman alan töitä. Mutta pidemmällä tähtäimellä haaveilen omasta sisustus/lahjatavara liikkeestä, jonka yhteydessä toimisi myös sisustussuunnittelu toimisto. Voisin luoda oman design merkin yms.. Ensi alkuun ajattelin tehdä omat kotisivut, jossa myisin itsetekemiäni sisustustuotteta ja suunnittelupalvelua. Myös erilaisille markkinoille ja messuille olisi tarkoitus mennä myymään tuotteitani, samalla jakaa vaikka suunnitelua ajatellen käyntikortteja.Tämä toimisi ihan harrastuksenakin, kun saisin toteuttaa itseäni, ja samalla ei sitoisi vielä niin etten voisi tehdä töitä jollekin muulle, mikäli sopivan työpaikan löytäisin. Saisi kuitenkin lisä ansioita ja jos kauppa alkaisi käydä, voisin perustaa kunnon kivijalka yrityksen.  Eli haaveilua omin käsin toteuttamisesta ja oman ammattitaidon kasvattamisesta.

- MATKAILUA & ELÄÄ

Matkustella ja nähdä maailmaa! Tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin!  Näin saada lisää elämän kokemusta ja muistoja. Muutenkin elää täysillä, niin että kerätä mahdollisimman paljon kokemuksia, niin ettei tunne jääneensä mistään paitsi. Tälläinen heittäytymis rohkeuden opettelua luvassa.

-  SAAVUTTAA HYVÄ ITSETUNTO & ITSEVARMUUS

Tähän nyt liittyy vaikka mitä asioita, mutta mm. se ettei välittäisi niin paljon muiden mielipiteistä, olisi sinut itsensä kanssa, hyödyntäisi omat avunsa, ei olisi liian kiltti ja antaisi muiden talloa ylitse, ei antaisi muiden määritellä itseään yms...

- SAADA HYVÄ TUKIVERKOSTO YMPÄRILLEEN

Se on niin, että ihminen pärjää ihan missä vaan kunhan sillä on rakkaita ihmisiä ympärillä. Tämähän tarkoittaa parisuhteen roihussa pitämistä, uusien tosiystävien etsimistä sekä suvun kanssa lähentymistä. Ja ennen kaikkea sitä, etten huoli seuraani enää näitä energia syöppöjä tai mätä omenia :)

- HYVÄ TERVES

Tarkennettuna pitää reuma ja ennen kaikkea siitä aiheutuva väsymys aisoissa, sekä pitää itsensä fyysisesti kuin henkisestikin kuosissa. Eli tarkoitus olis laihdutella karppaamalla n.10 kiloa sekä käsitellä menneisyyden haavat. Ja opetella ajan-hallintaa, sillä tuppaan tressata ja kasata asioita kaaokseksi asti :)

Että tälläisiä tavoitteita, nyt ne ovat edes vähän kirkkaampana mielessäni ja ehkä joku (jos joku blogiani lukee) saa enemmän irti näistä höpinöistänikin nyt. :) Nyt olen elänyt täyden kaaoksen keskellä, kämmä kuin räjähtänyt, ruoka valio retuperällä ja kiire asiakas työn kanssa. Tällä viikolla siivoan kämpän alta (koska tääl ei voi oikeasti keskittyä mihinkään/tehdä mitään, on vain epätoivoinen olo koko  ajan) ja mässäilen palkinnoksi, sekä saatan asiakkaan verhot valmiiksi. JA SITTEN, sitten aloitan ns. puhtaalta pöydältä keskittymään muuttamaan tapojani ja tekemään asioita noiden haaveiden saavuttamiseksi. Mutta tämä viikko löysäillään vielä..

Näin tuli Jussina vietettyä kunnon laatu aikaa pitkästä aikaa miehen kanssa, ja hetkeksi unohdettua tämä arjen yksinäisyys. :) Valon hetkiä nämä pienetkin asiat.

Yhtäkään jussi viestiä ei tänäkään vuonna itselle tutuilta ja "kavereilta" tullut :( jätimpä sitten itsekkin laittamatta, kun on itse joka vuosi tullut kaikille laitettua. Mut ei tuokaan mitään, kun Juhannuksesta pääsi nauttimaan aivan toisten ihmisten seurasta.

Jutusteltiin pe iltana riennoissa erään mukavan pariskunnan kanssa koko ilta karaoken, juomien ja hyvän läpän merkeissä :) siinä tuli tutustuttua yhtäkkiä. Seuraavana päivänäkijn törmättiin, ja toisin kuin monesti "baarituttavat" niin nämä tulivat seuraavanakin päivänä reilusti juttusille, eivätkä jääneet kauas luimuilemaan että vieläkö muistat.. :)

Myös muiden karaoke laulajien kanssa tuli jutusteltua muutamia sanoja , samoin kuin muiden karavaanareidenkin kanssa grillinuotiolla. :) onse vaan mukavaa kun me umppelo suomalaisetkin  innostumme edes jossain juttelemaan avoimesti, ikä erostakin huolimatta. Voisinkin tässä jollekin yksinäiselle lukijalle heittää neuvona, että mikäli on ikää noin 40 +, niin ihmisiin on helppo tutustua ilman juominkejakin karavaanaillen ja juomingeinkin karaokessa, mikäli vähänkin löytyy ääntä tai kappale valinnat uppoaa seuraan. :) kokeilemisen arvoisia. harmikun oman ikäisiin ei tuollai juurikaan pääse tutustumaan. :)

Mutta kyllä tuollaiset uudet baarituttavuudet, sananvaihdot ja laulu kehut nostattavat itsearvon tuntoa vai itseluottamusta, kumpaa nyt onkaan. :) Sitä huomaa ettei se yksinäisyyden syy löydykään välttämättä siitä, että itsessä olisi jotain vikana :) ainakaan niin ettei kukaan voisi olla seurastani kiinnostunut.

Näin sitä tuli saatua taas hetkeksi voimaa jaksaa tätä yksinäisyyden tunnetta ja toivoa, että vielä löytyis niitä kunnon ystäviäkin vierelle ennen pitkään. Kiitos Jussi kansalle siitä :)  ei se jussi niin tylsä/yksinäinen vaan ollutkaan kuin pelkäsin

Kotiin tullessa piristi minua myös muutama muukin tuntematon ihminen.  Joku mies kyseli tietä ja kehui kauniiksi, mukava kuulla, vaikka pelkäsinkin ettei jätä rauhaan :) Sekä inhokkini facebook yllätti myös positiivisesti ystävä pyynnöllä, mieheni serkulta, joka ei todellakaan ole sen tyyppinen ihminen että pyytelisi kaikkia ystäväksi parin kerran näkemisen jälkeen. Olin niin otettu tuosta ujon mihen osoituksesta, että ilmeisesti olemme tulleet hyvin juttuun , eikä ole säikähtänyt höpötyksiäni :D

http://www.youtube.com/watch?v=khEjKL-ZTEo Tälläinen rallatus sopisi mielestäni tähän kirjoitukseen :)

Syitä yksinäisyyteen on varmasti lähes yhtä monta kuin on yksinäisiäkin, alla tulee nyt vain oma tulkintani oman yksinäisyyteni syistä.

- ELIN YMPÄRISTÖ / ERILAISUUS

En ole oikein koskaan tuntenut sopivani tänne Etelä-Pohjanmaalaisten joukkoon. Vaikkei yleistää saisi mutta kyllä synnyinpaikka kunnallani suurimpaan osaan ihmisistä pätee yleisesti tunnetut luonteen piirteet Etelä-Pohjalaisista. Kateutta ilmenee lähes jatkuvasti ja asiasta kuin asiasta, tämä synyttää suuria riitoja ystävyyssuhteissa ja usein kaataakin ne. Yleys ja kova asenne, takaa sen että asioita ei selvitetä kunnolla ja anteeksi ei takuulla pyydellä. Ja mikä sisäsiittoisuus ja erilaisuuden pelko!! Mistään asiasta ei saisi olla erimieltä ns. suositun porukan kanssa, jossa kaikki on porukassa samaa mieltä joka asiasta ( tosin yksikseen ihmiset voivat ilmoittaa olevansa täysin muutakin mieltä, mutta mennää porukan mukana.) Kyllä kaikki varmaan tietää näitä asioita :) mutta tälläinen oman persoonallisuuden ja mielipiteet omaava, kiltti ja lojaali ihminen jää helposti tälläisten ihmisten jyrän alle. Paikkakunta kun on vielä sellainen ettei juurikaan vedä paikalle ulkopaikkakuntalaisia, niin seuraansa ei juurikaan voi valita

-  YLI KILTTEYS

Yksi ystävyys suhde meni näin:  Oli lopulta yhteydessä vain kun omistushaluinen mies oli haukkunut pataluhaksi, kuuntelin aina huudot ja kiukuttelut ymmärtäen. Neuvoin jättämään koska ansaitsi parempaa, sanoi rakastavansa ja joten yritin tukea. Yhteyden pito harveni ja lopulta haukkui minut puhelimitse siitä kuinka olin ollut huono ystävä, enkä ollut kuunnellut, ja minun vika että oli nyt viimeisillään raskaana, elämä pilalla eikä saisikaan samanlaista onnellista parisuhdetta kuin minulla. Lyttäsi minut täysin. Ehkäisy asioissa olin neuvonut, ei vissii kuunnellu.. yms. Hänen omia valintojahan asiat olivat, mutta osittain silti tulee miettineeksi olisinko voinut olla parempi ystävä. Vaikka voin rehellisesti todeta aina ajatelleeni vain hänen parastaan ja yrittäneeni olla mahdollisimman hyvä ystävä.

Eli siis perus kiltin ihmisen ongelmia. Ihminen johon ollaan yhteydessä vain kun on huolia, lopulta syytetään kaikesta sitten kuuntelijaa. Kuuntelija pahoittaa aina mielensä jollain lailla ja ehkäpä jopa uskoo osan syytteistä. Pidät hermosi joka ikisestä läheistesi oikuissa, sinulla on pitkä pinna. Mutta kun se pinna lopulta katkeaa ja koitat vaatia itsellesi ihmisarvoa, joudut lopulta joko itse pyytelemään anteeksi tai suhde katkaistaan.

Näitähän riittäisi :) Tämä on itseni suurin ongelma, sillä ihmiset ovat jotenkin vai tottuneet tallomaan ylitseni ja minun on vaikea vaatia itselleni arvoistani kohtelua. Pelkään suhteiden päättymistä noin vain, enkä jaksa kuunnella syyttelyitä ja tuomitsemista siitä etten vain anna kohdella itseäni miten sattuu. Muiden mielipiteillä on  liikaa väliä.

- MENNEISYYDEN HAAMUT

Yksinäisyyteni oikeastaan alkoi ja kumpuaa edelleen teini ajoiltani, kun veljeni kuoli ja vanhempani erosivat. Minusta ja perheestäni lähdettiin levittämään perättömiä juttuja, jotka levisivätkin lähikuntiin asti. Tuolloin tipuin harrastus porukasta jossa paskan puhujat olivat, kouluissa alettiin kiusata kyseisten juttujen takia ja vielä nykypäivänäkin kun tutustun uuteen ihmiseen saattaa hän yhtä-äkkiä yhdistää minut noihin viisivuotta vanhoihin puheisiin, silloin on mahdotonta enää tutustua. Ja näin sisäsiittoisella alueella tälläinen porukasta ulos jääminen tuossa iässä, ei korjaanu enää näin aikuisiällä kun ihmiset ja kaveriporukat on suht samat kuin tuolta ajalta.  Tästä on jäänyt epäilyjä ja pelkoja ihmisiä kohtaan, tuomitsevatko he minut, tietääkö hän jo jotain menneisyydestäni yms.. Mieheni kotiseudulla käydessäni olen huomannut olevani rento ja oma itseni, koska minun ei todellakaan tarvitse pelätä kenelläkään olevan minkäänlaisia ennakkokäsityksiä minusta. Voin itse vaikuttaa millaisen kuvan itsestäni annan, ja jos joku ei pidä minusta sellaisena kuin olen ni ei sitte.

 

Tässä siis oli vähän oman yksinäisyyteni taustoja :) olisi kiva kuulla muidenkin tarinoita

 

Jo jonkin verran elämän itseäni runnelleena  olen vakuuttunut siitä,  että ihminen ei voi muuttaa elämäänsä ilman jonkinlaista mullistusta elämässään, joka aiheuttaa jonkinlaisen ahaa elämyksen.  Tai ainakin se on hyvin vaikeaa ilman, ihminen kun on mukavuuden haluinen ja laiska olento. Jo monet arjen tapahtumatkin todistavat asian. 

Esim.  Parisuhteessa tulee riitaa, vaikka vain siitä, että mies jättää sukkiaan keskelle lattiaa lojumaan. Mitätön asia sinänsä ja naisen nalkutus sekä pyynnöt korjata asia kaikuu pitkälti kuuroille korville. Mies ei korjaa asiaa ainakaan pysyvästi, vaikka asia ei paljon vaatisikaan. Mutta jos sydänkäpynen kerran vaikka yöllä kaatuisikin niihin sukkiin, mistä seuraisi sairaala reissu. Mies todennäköisesti säikähtäisi niin pahoin ja ymmärtäisi naisen pointit kerätä sukkansa lattialta. Vai jättäisitkö sinä muka tämän jälkeen keräämättä?

Tämä nyt oli hyvin arkinen esimerkki, ja yleensä ne heräämiset koetaan paljon isompien mullistusten kautta. Läheisen kuolema, avioero, työttömyys, onnettomuus, rakastuminen yms...  Itse olen kerran elämässäni kokenut tälläisen totaallisen heräämisen joka on vaikuttanut elämääni ja arvoihini.

Tämä herääminen tapahtui läheiseni, veljeni, kuoltua. Siitä seuranneet asiat ja tunteet ovat hyvin pitkälti muokanneet elämääni niin negatiivisesti kuin positiivisestikin. Kasvoin henkisesti nopeasti ja kypsyin ikäisiäni nopeammin, mitä ilman en uskoisi että elämäni miehellä ja minulla olisi ikäerostamme johtuen muuten ollut mitään yhteistä ja siten meillä ei olisi myöskään yhteistä tulevaisuuttamme nyt edessä. Toisaalta tapaus ja nopea kasvu aiheuttivat myös yksinäisyyttä ja kuulumattomuuden tunnetta. Kaikista veljeni kuolemaa seuranneista ikävistäkin asioista voin kuitenkin lopuksi todeta seuranneen vain hyvää. Ennen kaikkea voin todeta kasvaneeni hyväksi ihmiseksi!  Vaikka kärsinkin jonkun verran yksinäisyydestä voin todeta olevani hyvä ystävä, oikeudenmukainen muita kohtaan sekä käyttäytyväni muita kohtaan kuten toivoisin heidän itseäni kohtelevan. Inhimmilisiä virheitä unohtamatta mutta kuitenkin. Minä olen saavuttanut tuollaisen käytöksen vaatimat arvot jo 20-vuotiaaksi mennessä, kun useilla siihen menee lähes koko elämä.

Mahtavaa eikö totta? Kyllä, mutta miten koverrat sen ihmisen kovaan kalloon niin, ettei hän pääse sitä aina välillä unohtamaan ja siten jää muiden ihmisten jyräämäksi? Tiedän tehneeni parhaani, silti saaneeni haukkuja, soimaan itseäni jne..  Eli kärsin ylikiltteydestä ja/tai itseluottamuksen puutteesta. Tämä on yksi asia mihin aion hakea muutosta tällä projektillani.

Muutosta olen hakenut jo usein aiemminkin, enemmän tai vähemmän onnistuen. Mutta nyt näen sen elämääni mullistavan tilaisuuden tulleen, kun olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle, missä voin aloittaa elämäni niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Niin mikäli suon sille mahdollisuuden.

 Koska musiikki ja lyriikka on minulle hyvää terapiaa, tulee blogini sisältämään aina silloin tällöin linkkejä kappaleisiin jotka sivuavat aiheitani. Tässä ensimmäinen, vaikka sopivia olisi ollut vaikka kuinka monia:

http://www.youtube.com/watch?v=gM72e0gjvDs&feature=related ala Yö