Syitä yksinäisyyteen on varmasti lähes yhtä monta kuin on yksinäisiäkin, alla tulee nyt vain oma tulkintani oman yksinäisyyteni syistä.

- ELIN YMPÄRISTÖ / ERILAISUUS

En ole oikein koskaan tuntenut sopivani tänne Etelä-Pohjanmaalaisten joukkoon. Vaikkei yleistää saisi mutta kyllä synnyinpaikka kunnallani suurimpaan osaan ihmisistä pätee yleisesti tunnetut luonteen piirteet Etelä-Pohjalaisista. Kateutta ilmenee lähes jatkuvasti ja asiasta kuin asiasta, tämä synyttää suuria riitoja ystävyyssuhteissa ja usein kaataakin ne. Yleys ja kova asenne, takaa sen että asioita ei selvitetä kunnolla ja anteeksi ei takuulla pyydellä. Ja mikä sisäsiittoisuus ja erilaisuuden pelko!! Mistään asiasta ei saisi olla erimieltä ns. suositun porukan kanssa, jossa kaikki on porukassa samaa mieltä joka asiasta ( tosin yksikseen ihmiset voivat ilmoittaa olevansa täysin muutakin mieltä, mutta mennää porukan mukana.) Kyllä kaikki varmaan tietää näitä asioita :) mutta tälläinen oman persoonallisuuden ja mielipiteet omaava, kiltti ja lojaali ihminen jää helposti tälläisten ihmisten jyrän alle. Paikkakunta kun on vielä sellainen ettei juurikaan vedä paikalle ulkopaikkakuntalaisia, niin seuraansa ei juurikaan voi valita

-  YLI KILTTEYS

Yksi ystävyys suhde meni näin:  Oli lopulta yhteydessä vain kun omistushaluinen mies oli haukkunut pataluhaksi, kuuntelin aina huudot ja kiukuttelut ymmärtäen. Neuvoin jättämään koska ansaitsi parempaa, sanoi rakastavansa ja joten yritin tukea. Yhteyden pito harveni ja lopulta haukkui minut puhelimitse siitä kuinka olin ollut huono ystävä, enkä ollut kuunnellut, ja minun vika että oli nyt viimeisillään raskaana, elämä pilalla eikä saisikaan samanlaista onnellista parisuhdetta kuin minulla. Lyttäsi minut täysin. Ehkäisy asioissa olin neuvonut, ei vissii kuunnellu.. yms. Hänen omia valintojahan asiat olivat, mutta osittain silti tulee miettineeksi olisinko voinut olla parempi ystävä. Vaikka voin rehellisesti todeta aina ajatelleeni vain hänen parastaan ja yrittäneeni olla mahdollisimman hyvä ystävä.

Eli siis perus kiltin ihmisen ongelmia. Ihminen johon ollaan yhteydessä vain kun on huolia, lopulta syytetään kaikesta sitten kuuntelijaa. Kuuntelija pahoittaa aina mielensä jollain lailla ja ehkäpä jopa uskoo osan syytteistä. Pidät hermosi joka ikisestä läheistesi oikuissa, sinulla on pitkä pinna. Mutta kun se pinna lopulta katkeaa ja koitat vaatia itsellesi ihmisarvoa, joudut lopulta joko itse pyytelemään anteeksi tai suhde katkaistaan.

Näitähän riittäisi :) Tämä on itseni suurin ongelma, sillä ihmiset ovat jotenkin vai tottuneet tallomaan ylitseni ja minun on vaikea vaatia itselleni arvoistani kohtelua. Pelkään suhteiden päättymistä noin vain, enkä jaksa kuunnella syyttelyitä ja tuomitsemista siitä etten vain anna kohdella itseäni miten sattuu. Muiden mielipiteillä on  liikaa väliä.

- MENNEISYYDEN HAAMUT

Yksinäisyyteni oikeastaan alkoi ja kumpuaa edelleen teini ajoiltani, kun veljeni kuoli ja vanhempani erosivat. Minusta ja perheestäni lähdettiin levittämään perättömiä juttuja, jotka levisivätkin lähikuntiin asti. Tuolloin tipuin harrastus porukasta jossa paskan puhujat olivat, kouluissa alettiin kiusata kyseisten juttujen takia ja vielä nykypäivänäkin kun tutustun uuteen ihmiseen saattaa hän yhtä-äkkiä yhdistää minut noihin viisivuotta vanhoihin puheisiin, silloin on mahdotonta enää tutustua. Ja näin sisäsiittoisella alueella tälläinen porukasta ulos jääminen tuossa iässä, ei korjaanu enää näin aikuisiällä kun ihmiset ja kaveriporukat on suht samat kuin tuolta ajalta.  Tästä on jäänyt epäilyjä ja pelkoja ihmisiä kohtaan, tuomitsevatko he minut, tietääkö hän jo jotain menneisyydestäni yms.. Mieheni kotiseudulla käydessäni olen huomannut olevani rento ja oma itseni, koska minun ei todellakaan tarvitse pelätä kenelläkään olevan minkäänlaisia ennakkokäsityksiä minusta. Voin itse vaikuttaa millaisen kuvan itsestäni annan, ja jos joku ei pidä minusta sellaisena kuin olen ni ei sitte.

 

Tässä siis oli vähän oman yksinäisyyteni taustoja :) olisi kiva kuulla muidenkin tarinoita